Kosmetiikan haittavaikutukset ympäristöön ja ravintoketjun kautta takaisin ihmiseen

Kuluttajan pitäisi voida luottaa siihen, että kosmetiikan käyttö ei uhkaa terveyttä tai rasita luontoa. Kodin jätevesien kautta poishuuhtoutuva kosmetiikka kuitenkin vaikuttaa molempiin. Kuluttajan olisikin syytä tiedostaa, mitä haittavaikutuksia kosmetiikalla on ympäristöön ja sitä kautta takaisin terveyteen.

Kosmeettisten tuotteiden ympäristökysymyksiä ovat mm. kemikaalien myrkyllisyys ja biohajoavuus, allergiat, epäillyt hormonihaitat ja jätekuormitus (Eko-ostaja 2010). Ympäristölle haitalliset aineet voivat vaikuttaa luontoon jo pieninä pitoisuuksina. Monet niistä eivät hajoa lainkaan joko hajoavat hyvin huonosti luonnossa tai kertyvät eliöihin tai molempia. Näitä aineita joutuu luontoon muun muassa kotitalouksien jätevesien mukana. Eliöihin kertyviä aineita leviää kaikkialle veden, ilman ja luonnon ravintoketjujen kautta. (Härkönen ym. 2010, 9.)
Hormonaalisia vaikutuksia saattaa olla tavallisissa jokapäiväisissä tuotteissa, jolloin altistus tulee salakavalasti. Osa kosmetiikasta sisältää hormonihäiritsijöiksi epäiltyjä synteettisiä myskejä. (Nysten 2008.) Synteettiset myskiyhdisteet ovat keinotekoisia hajusteita, joita käytetään pesuaineissa, shampoissa ja parfyymeissä. Myskien ympäristövaikutuksia ei vielä tunneta riittävän hyvin, mutta sen verran tiedetään, että ne kertyvät biologisesti rasvakudokseen. Yhdisteitä on löydetty vesiympäristöstä, ilmanäytteistä, eläimistä ja äidinmaidosta. (Ylen Ympäristötietopalvelu 2008.)

Kosmeettiset tuotteet saattavat sisältää apuaineina esimerkiksi hormonihäiritsijöiksi luokiteltavia ftalaatteja, joita käytetään myös muovin pehmentiminä. Lisääntymistutkijat etsivät kuumeisesti syitä sille, miksi esimerkiksi kivessyöpä on yleistynyt länsimaissa viime vuosikymmeninä. Ja mikä huolestuttavinta, erityisesti miesten lisääntymiskyky on samalla huomattavasti heikentynyt. Erityisesti raskauden aika on riskialtista, sillä myös sikiö saa annoksensa äidin käyttämistä kemikaaleista. Ympäristön kemikaaleja välittyy äidin veren ja istukan kautta sikiöön. (Froloff 2007.)

Antibakteerisia ja –mikrobisia aineita lisätään moniin arkipäivän tuotteisiin tuomaan lisää puhdistustehoa. Triklosaani on bakteereita tappava kemikaali, jota voi esiintyä saippuoissa, käsienpesunesteissä, suihkugeeleissä, deodoranteissa, hammastahnoissa ja suuvesissä. Triklosaani on haitallista ympäristölle ja hajoaa muodostaen metyylitriklosaania. (Nysten 2008, 19-20,145.) Aine on myrkyllinen vesieliöille ja luonnossa hajotessaan se muodostaa syöpää aiheuttavia kemikaaleja. Lisäksi se voi tehdä bakteereista vastustuskykyisempiä antibiooteille. (Eko-ostaja 2010.)

Kosmetiikassa ja muussakin teollisuudessa käytetyn EDTA:n (edetiinihappo) on todettu hajoavan luonnossa huonosti ja olevan lievästi myrkyllinen vesieliöille (Suihkonen 2010). EDTA ei hajoa vedenpuhdistamossa ja päätyy yhdessä siihen sitoutuneiden raskasmetallien kanssa vesistöihin, josta se voi päätyä juomaveteen (Stiens 2008, 175–176).

Perfluorattuja- eli PFC-yhdisteitä (PFOS, PFOA) on käytetty laajasti pinnoitteina ja emulgointiaineina. Niiden kyky hylkiä vettä ja öljyä on aiheuttanut sen, että niitä käytetään esimerkiksi shampoissa. Kemikaalit päätyvät helposti tuotteiden käytön jälkeen jätevesiin, lietteisiin ja kaatopaikoille ja sitä tietä ympäristöön. PFOS:a on löydetty kaloista, äyriäisistä ja juomavedestä. Tutkimusten mukaan PFOS ympäristölle haitallinen aine, joka rikastuu luonnon ravintoketjuissa. Pohjoismaisessa kemikaalien ympäristökartoituksessa löydettiin suuria PFC-yhdisteiden pitoisuuksia esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin Itämeri-alueen hylkeistä ja Suomen rannikon hauista Helsingin edustalla. Yhdysvaltojen ympäristöviranomaiset pitävät sekä PFOS:a että PFOA:a karsinogeenisina aineina. Ammatillisen altistumisen PFOA:lle on todettu aiheuttavan virtsarakon syövän lisääntymistä. (Rosqvist 2005.)

Olisiko syytä luoda kanava, esimerkiksi helppokäyttöinen suomenkielinen verkkosivusto, josta kuluttaja voisi saada tiedon käyttämästään kosmetiikan ympäristö- ja terveysvaikutuksista? Varsinkin teini-ikäiset, jotka yleensä ovat kosmetiikan suurkuluttajia, ansaitsisivat foorumin josta hakea helposti tietoa, saada informaatiota ja lisätä tietoisuutta. Vallalla tuntuu olevan käsitys, että kaikki kosmetiikka on täysin turvallista mitä kaupan hyllyiltä löytyy.

References:

Eko-ostaja. 2010. Viitattu 1.3.2011.
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/kosmetiikka/

Froloff, L. 2007. Akuutti. Viitattu 1.3.2011.
http://yle.fi/akuutti/arkisto2007/010507_c.htm

Härkönen, M., Jerkku, T. & Pikkarainen, E. 2010. Kodin kemikaalit. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja Marttaliitto. Hyvinkää: T-Print. Viitattu 1.3.2011.
http://martat-fi-bin.directo.fi/@Bin/7b8c903c03e846b3e762bbfcaaa351bc/1297366948/application/pdf/158826887/Kodin%20kemikaalit%20opas%20pdf%202010.pdf

Nysten, A. 2008. Kemikaalikimara. Helsinki: Teos.

Rosqvist, P. 2005. Perfluoratut yhdisteet. WWF. Viitattu 1.3.2011.
http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/factsheet_edited_perfluorinatedchemicals_sep05_kaannos.pdf

Suihkonen, P. 2010. Kosmetiikan kemikaalit hämmentävät kuluttajaa. Viitattu 1.3.2011.
http://www.kulutus.fi/artikkelit/kosmetiikan-kemikaalit-hammentavat-kuluttajaa/

Stiens, R. 2008. Totuus kosmetiikasta. Helsinki: Tammi.

Ylen Ympäristötietopalvelu. 2008. Viitattu 1.3.2011.
http://yle.fi/uutiset/arkisto/2004/05/synteettinen_myski_kertyy_eliostoon_60189.html

Research question: Miten tietoisuutta kosmetiikan haittavaikutuksista ympäristöön ja ravintoketjun kautta takaisin terveyteen voisi lisätä?

Can you solve this challenge? or

Solution(s) for this content
User image
Possible solutions for reduction of pharmaceutical concentration in the environment. The need for separation of waste water and new legislation.

Would you like to comment?

Log in or Sign up

Comments

The problem is that the research and background information is not far enough. To establish proper risk assessment and conected risk management. The producers will not give such information that would harm their product and reduce the competitiveness of the product on the market. At least not without legislation.
Unfortunatelly, there were intentions to study this problematic further in the Finish environment, but the project did not get funding... Should one wonder that such information is not desired?