No linked challenges.
No linked visions.
Ulkonasyömisen trendit
Ulkonasyöminen kasvaa Suomessa täsmäkonsepteissa täsmäliikepaikoissa ja täsmäaikoina.
Ulkonasyöminen kasvaa Suomessa täsmäkonsepteissa täsmäliikepaikoissa ja täsmäaikoina.
Kasvua tapahtuu kaikissa aterioissa: liikkuvat tieto- ja myyntityöläiset aamiaistavat (hotelliyöpyjät, aamupalaverit), lounastavat (kokoukset, tapaamiset, työpaikkalounaat) ja päivällistävät (edustus, liikematka) lähitulevaisuudessa yhä enemmän kotinsa ulkopuolella. Lisäksi välipalojen ja pikkusyömisten (Small Dining & Drinking) mobiilisyöminen (katusyöminen, autossa, bussissa, junassa ja lentokoneessa aterioiminen) lisääntyvät.
Ulkonasyöminen on loman mukavimpia hetkiä. Lounaspaikaksi voi usein riittää valkoinen muovituoliravintola, kun taas illallispaikaksi etsitään sopivan kävelymatkan päästä hotellista tunnelmallinen, ”vanha” näköalaravintola, jossa on sopivasti vilskettä, ymmärrettävä ruokalista, edulliset hinnat ja sujuva tarjoilu. Perusmatkailija ei ole useinkaan valmis matkaamaan illallisen perässä kovinkaan kauas, kuten nykyajan gastrohekumia etsivät Michelin-tähti-löytöretkeilijät.
Lomakohteiden casual-konseptit menestyvät nyt ja aina. Niiden ruokalistat sopivat kaikille. Tarjolla on Välimeren maissa syntynyttä, Amerikassa tuotteistettua, jättielintarviketeollisuuden brändäämää ja paikalliskonseptien sävyttämää perinneruokaa: salaatteja, pitsaa, pastaa, paellaa, risottoa ja pihviä ranskalaisten kera. Kyytipojaksi talon viiniä tai megapanimon lageria. Kauppa käy, ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Suomessakin ”tavisturisti” löytää hyvän italialais-espanjalais-etno-crosskitchen -ravintolan helposti. Ero on vain se, että ulkomailla sisäänvetäjämiestarjoilijat ehtivät panemaan pöydän koreaksi ennen kuin pohjoiset maailmanmatkaajat ehtivät edes huoahtaa, kun taas Suomimatkaaja on alati epätietoinen, miltä osin palvelet itse itseäsi ja mitä tuodaan pöytään.
Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjällä vapaa-ajan matkailijat nauttivat entistä enemmän sormiruokaa shoppailu-, elämys- ja kulttuurimatkoillaan (asemien, taukopaikkojen, kauppa-, liikunta- ja elämyskeskusten ravintolat ja automaatit), mutta myös intiimisti herkutellen ja ”ruokastailaten” (persoonalliset kievarit ja kahvilat).
Suomessa 55+ -segmentin ruoka- ja ravintolakäyttäytyminen pirstoutuu eniten heidän toimintakykynsä ja eläkkeensä mukaisesti: osa suosii halpakonsepteja, osa riittoisia noutopöytiä ja osa taas on puna-vihreän valveutuneita lähiruokaa arvostavia herkkusuita.
Maailmalla, kuten meillä hyvinvointia tavoittelevat kohderyhmät (mm. luksusELLEt. Fittnesshikut) taiteilevat bio-, terveys-, kauneus- ja kasvisruokien välillä sekä suosivat pieniä viherkuppiloita.
Suomessa gastronomit tekevät edelleen tyhjiä reissuja maakuntiin, koska Haute Cuisine ei menesty useinkaan Pitkänsillan toisella puolella muutoin kuin omistajien ja keittiömestarien voimakkaan uhrautumisen seurauksena. Lapin, saariston ja maaseudun matkakohteet vuokraavat mestareita ja sommeliereja sekä järjestävät sesonkijuhlia ja herkkupitoja yrityksille ja täsmäryhmille.
Huomisen ruokamatkailija etsii siis sekä VAUHERKKU-efektejä että juomaonnea (HappyDrinkologia) osa hillittömästi ja osa hillitysti. Yhä useampi osaa kuitenkin arvostaa kuitenkin laadukkaita ateriakokonaisuuksia ja herkkuhekumia kultivoituneessa ja hauskassa seurassa.
Opportunity: Kasvua edelleen olemassa laman jälkeen
Threat: Kuluttajien ostovoima ei palaudu
Do you have ideas for this vision?
or
Would you like to comment?
Log in or Sign up
Comments