No linked challenges.
No linked visions.
Vapaaehtoisten sitouttaminen pitkäjänteiseen vapaaehtoistoimintaan kolmannella sektorilla
Pitkäjänteisen vapaaehtoistoiminnan vähentyminen haastaa kolmannen sektorin toimijoita.
Suomalaisten suhtautuminen vapaaehtoistoimintaan on yleisesti myönteistä ja kiinnostunutta. Keskeinen muutos vapaaehtoistoiminnassa on kuitenkin kasvava yksilöityminen, joka vaikuttaa negatiivisesti pitkäjänteiseen vapaaehtoistyöhön sitoutumiseen. (Yeung,66-67.) Projektiluontoinen vapaaehtoistoiminta on tarkan sisällöllisen ja ajallisen rajauksensa vuoksi suositumpaa ja modernin ihmisen elämään sopivampaa pitkäkestoisen toiminnan sijaan (Heikkala, 76). Järjestöt tarvitsevat kuitenkin projektiluontoisuuden lisäksi pitkäjänteistä vapaaehtoistoimintaa, johon ihmiset sitoutuvat pitkällä aikavälillä (Yeung, 64-65). Järjestötoiminta oletettuine hierarkioineen, järjestöuskollisuuksineen ja hallintobyrokratioineen eivät yksilöllistymisen näkökulmasta ole houkuttavia vaihtoehtoja (Heikkala, 73). Nämä tekijät aiheuttavat järjestötoimijoille merkittäviä haasteita yrittäessään sitouttaa vapaaehtoisia pitkäaikaiseen toimintaansa.
Yhteiskuntamme kiireisyys, stressaavuus ja projektiluontoisuus näkyvät järjestöjen vapaaehtoisten nopeana vaihtuvuutena ja pitkäjänteisyyden vähentymisenä. Ymmärrettävästi kiireen ja stressin keskellä on vaikea sitoutua pitkäjänteiseen ja vastuulliseen vapaaehtoistoimintaan (Yeung, 64). Tämä haastaa järjestöjä tarjoamaan ihmisille mielekästä tekemistä, johon kiireisyydestä huolimatta ollaan valmiita sitoutumaan pitkäksikin aikaa. Tässä suhteessa rekrytoinnin haasteena on vastata kiireisten ja projektimaisuutta kaipaavien toiveisiin ja tarpeisiin samalla pitkäjänteiseen vapaaehtoisuuteen kannustaen (Yeung, 65). Erityisenä haasteena onkin saada rekrytoitua mukaan ihmisiä, jotka haluavat sitoutua toimintaan tai luottamustehtäviin pitkäjänteisesti pidempi aikaisen toiminnan ”epämääräisestä” sisällöstä tai ajallisesta kestosta huolimatta.
Tutkimuksen mukaan miellyttävän yhteisön löytäminen voi asettua pitkäjänteisen sitoutumisen esteeksi, vaikka halua sitoutumiseen olisikin (Yeung, 66). Onkin tärkeää ja myös haasteellista, että järjestöt huolehtivat vapaaehtoistensa hyvästä kohtelusta, jolla on suuri merkitys pitkäjänteisyyden kannalta. Järjestöjen on huolehdittava vapaaehtoisten jaksamisesta ja hyvinvoinnista sekä tekemisen mielekkyydestä, joka on oma haasteensa muun työn ohessa. Lisäksi riittävällä ja osaavalla tiedotuksella sekä hyvällä vapaaehtoistyön koordinoinnilla voidaan edesauttaa vapaaehtoisten pysymistä mukana pitkäänkin.
Vapaaehtoisten ja toimijoiden sitoutuminen järjestön toimintaan pitkäjänteisesti on järjestöjen toiminnan kannalta monellakin tavalla kannattavaa ja jopa toiminnan elinehto. Uskollisten vapaaehtoisten ja toimijoiden ansiosta toiminta voidaan turvata ja tulevaisuuden suunnittelu voidaan toteuttaa luottavaisemmin. Pitkään mukana olevat toimijat omaavat lisäksi käytännön tietoja, jotka toiminnan kannalta voivat olla merkittäviä. Etenkään isompien järjestöjen ei tarvitse satsata koulutukseen niin usein, jos vapaaehtoisia on riittävästi pitkäjänteisen toiminnan tähden. Järjestöjen kannalta onkin tärkeää kyetä vastaamaan tähän toiminnan kannalta merkittäviin haasteisiin vapaaehtoisten pitkäaikaiseksi sitouttamiseksi.
Heikkala, Juha. Järjestön strategia. Käsikirja elinvoimaisen tulevaisuuden luomiseen. Cityoffset Oy, Tampere. 2001.
Yeung, Anne Birgitta. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa – ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Hakapaino, Helsinki. 2002.
Research question: Kuinka luoda ja lisätä vapaaehtoisten pitkäjänteistä sitoutumista järjestöjen vapaaehtoistoimintaan?
Would you like to comment?
Log in or Sign up
Comments