No linked challenges.
No linked visions.
Syömisen tulevaisuus 2030: Niukkuus ja puute
Niukkuus ja puute määrittävät tulevaisuuden arkea. Ruoan alkuperällä ei ole merkitystä – tärkeää on vain ruoan saatavuus
Mitä ruoaksi huomenna? eli MIRHAMI-hankkeessa tutkittiin ruoan kulutusta vuonna 2030. Ruoka ja syöminen elävät vahvasti mukana yhteiskunnan muutoksessa, ja näin tulevaisuuden muutokset tulevat näkymään kuluttajien toimintaympäristössä – myös ruokapöydissä ja ostoskärryissä. Tulevaisuuden ruoan kulutusta on lähestytty neljästä skenaarioista käsin, jotka tarjoavat toisistaan poikkeavan tulkinnan tulevaisuudesta.
Vuosi 2030 tuo mukanaan uusia haasteita: maapallolla tarvitaan 55 % enemmän elintarvikkeita kuin nyt ja esimerkiksi kasteltua viljelyalaa kaivataan noin 30 % tämänhetkistä enemmän. Väestönkasvu ja globaalit ympäristötuhot ovat johtaneet niukkuus ja puute -skenaarioon, jossa ruokaa ei riitä kaikille. Koska ruoan hankita on monin paikoin mahdotonta, on ympäristö- ja nälkäpakolaisuus lisääntynyt. Myös energiasta, vedestä ja ruoka-aineista käydään enemmän sotia.
Ruokaa pidetään arvossa ja elintarvikkeiden tuotantoa säädellään ja ohjaillaan. Ruoan alkuperällä ja yksilöllisillä ratkaisuilla ei juuri ole merkitystä – vain ruoan saatavuus on tärkeää. Ruoan hinta on noussut energian ja ruoan perusaineiden hinnankorotusten vuoksi. Maailma kärsii myös globaalista vesipulasta. Puhdas vesi ja puhdas ruoka aiheuttavat puutetta ympäri maailmaa. Vuoden 2030 Suomessa on vielä riittävät vesivarat, mutta myös kotona käytettävä käyttövesi keitetään mahdollisten joukkoepidemioiden välttämiseksi.
Ruokapula on johtanut geenimanipuloitujen tuotteiden yleistymiseen. Ruoan kuljettaminen purkitettuna tai pakastekuivattuna mahdollistaa ruoan kuljetuksen eniten saastuneille alueille. Syrjäytyneiden ruokavalio voi olla hyvinkin yksipuoleinen. Säästävyys ja niukkuus ovat yleisesti arvostettuja hyveitä, joten myös hyvin toimeentulevat ihmiset saavat mielihyvää ajoittaisesta ”köyhänmiehen lailla” syömisestä. Suomalaisen perheen arjessa on palattu yksinkertaisuuteen: itse tekemistä pidetään taas arvossa. Ruokaa pyritään tuottamaan itse, ja metsästys, kalastus, marjastus ja sienestys ovat yleistyneet. Lihan syöminen on mahdollista vain varakkaimmille ja sillä on myös statusarvoa, joskin jossain piireissä lihan syömistä pidetään barbaarisena
Resurssien kierrätys tekee ruoanlaitosta mielikuvituksekasta puuhaa ja niukoista aineksista saadaan maistuvaa ruokaa. Vuonna 2030 suomalaiset ammentavat puutteesta selviämiseksi tietoa vanhoista tarinoista, joissa kerrotaan, miten ennen sopeuduttiin niukkuuteen. Ylimääräisen mässäilyn jäädessä pois väestö myös hoikistuu. Parhaimmillaan ihmiset huomaavat, ettei ruoka ole itsestäänselvyys, ja sen arvostus kasvaa. Sen myötä halutaan antaa enemmän aikaa perheelle, yhdessä ololle ja kotona syömiselle. Kun energiankäyttörajoituksista tulee osa elämää, ei kynttilänvalossa ruokailu ole outoa – "syödään leväpullia pimeässä".
Kirveennummi, A., Saarimaa, R. & Mäkelä, J. (2008.) Syödään leväpullia pimeässä. Tähtikartastoja suomalaisen ruoan kulutukseen vuonna 2030. Tulevaisuuden tutkimuskeskus.
Opportunity: Ruuan arvostus nousee
Threat: Riittävän ravinnon vähyys
Do you have ideas for this vision?
or
Would you like to comment?
Log in or Sign up
Comments