No linked challenges.
No linked visions.
valintojen vaikeus
Tekstissä pohditaan päivittäisten valintojen määrää ja vaikeutta. Kuinka voimme kasvattaa nuoren tekemään oikeat valinnat elämässään?
Elämämme on täynnä valintoja. Näiden valintojen eteen joutuu jo ruokakaupan jugurttihyllyllä, missä vastassa on lukuisia eri jugurttivaihtoehtoja: tavallinen, sokeriton, rasvaton, vitaminoitu, gefilus. Mikä näistä ottaa? Kun internetistä käy etsimässä tietoa asiasta, sitä löytyy joka lähtöön ja uuvuttavia määriä. Jokaiselle purkille löytyy toinen toistaan pätevämpiä asiantuntijalausuntoja puolesta ja vastaan.
Jugurttipurkin valinta kuuluu elämän valinnoista pienimpiin ja vähäpätöisimpiin. Suurempaa päänvaivaa tuottavat vaikkapa opiskelu- tai työpaikan valinta. Nykyään ihmisen on määriteltävä lukuisia asioita itsessään, esimerkiksi elämänkatsomuksensa, uskontonsa, arvomaailmansa, tyylinsä, julkisuuskuvansa tai suhtautumisensa monikulttuurisuuteen. Määrittely tapahtuu valintojen kautta ja nämä valinnat on tehtävä itse. Kukaan ei kerro, kuinka tulisi elää, vaan oma kantansa asioihin on päätettävä käymällä läpi suuret määrät tietoa ja vertailemalla sitä.
Ammattikorkeakoulun opiskelijalle elämä tuntuu välillä uuvuttavalta valintojen kierteeltä. Kuinka onkaan nuorten laita? Ovatko nuoret vielä enemmän hukassa kasvavassa valintameressä vai osaavatko he paremmin luovia sen läpi pienestä pitäen valintojen keskellä kasvaneina? Kykenevätkö he tiedon kriittiseen analysointiin yhä nuorempina? Ahdistaako valintojen paljous nuoria lainkaan niin paljon, kuin heidän kasvatustaan opiskelelevaa yhteisöpedagogia?
Kasvatus on kautta aikojen perustunut siihen, että aikuinen kertoo lapselle kuinka asiat ovat, mitkä valinnat ovat oikeita ja kuinka tulee elää. Nykyään ei ole välttämättä selvää, johtaako tietty valinta haluttuun lopputulokseen ja voiko samaan lopputulokseen päästä tekemällä toisenkinlaisia valintoja. Vanhemmat ja kasvattajat ovat haasteen edessä, sillä yhteiskunnan kehittyessä kiihtyvällä tahdilla eteenpäin, ei heillä yhä useammin ole antaa valmiita vastauksia.
Osa nuorista kuten aikuisistakin selviytyy kyllä kunnialla valintojen viidakossa, mutta yhtä varmasti löytyy se joukko, joka ei selviydy. Onko tämä joukko uusi syrjäytymisuhan alla oleva ryhmä? Mitkä ovat ne keinot, joilla voimme tukea ihmisiä oikeiden valintojen tiellä?
Mitkä valinnat loppujen lopuksi ovat oikeita?
Research question: Kuinka voimme kasvattaa nuoren tekemään oikeat valinnat elämässään?
Can you solve this challenge?
or
Would you like to comment?
Log in or Sign up
Comments
Pohdimme usein sitä, miten nuoret selviävät alati muuttuvassa, kilpailuhenkisessä ja turvattomassa yhteiskunnassamme. Meillä on kasvattajina huoli siitä, miten he sopeutuvat yhteiskunnan heille asettamiin vaatimuksiin, ja miten he voivat lunastaa paikkansa tässä kilpailuyhteiskunnassa. Kapitalistinen talousjärjestelmä ajaa jatkuvasti kiihtyvään kilpailuun, ja jotta tässä yhteiskunnassa voisi pärjätä, saati sitten menestyä, on kilpailtava täysipainoisesti mukana – työskenneltävä hurjasti itseään varten, pidettävä kanssaeläjiä kilpailijoina.
Yritämme hyväntahtoisesti kasvattaa nuoriamme kilpailuhenkisiksi, ahkeriksi ja ennen kaikkea alistuviksi. Ahkeruus ja alistuvuus ovat yhteiskunnassamme luonteenpiirteitä, joiden kanssa pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Samalla kun kasvatamme heistä kilpailevia työläisiä, ruokimme itse tätä järjestelmää, joka polkee meistä melkein jokaista.
Sen sijaan että kasvatamme nuorista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, tulisi meidän herätellä heissä yhteiskunnallista kiinnostusta. Miksi minä ajattelen ja tunnen näin kuin tunnen? Kuka minuun vaikuttaa? Miten minun kuuluisi käyttäytyä? Mitä minä haluan? Sillä tärkein tehtävämme ei ole saada nuorta kasvamaan kunnon kansalaiseksi, vaan auttaa heitä etsimään onnea. Kun lapset ja nuoret käyvät yhdeksän vuotta koulua, jonka tarkoituksena on sopeuttaa heidän ajattelunsa ja käyttäytymisensä ympäröivään yhteiskunnalliseen järjestykseen, ei voida olettaa, että he oppisivat todellista kriittisyyttä. Meidän on rohkaistava heitä siihen.
Kuten Kahlil Gibran on sanonut ”Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. Vaikka he ovat teidän kanssanne, he eivät kuulu teille. Te voitte antaa heille rakkautenne, mutta ette ajatuksianne. Sillä he ajattelevat itse.”